Lopputyöprosessi ft. Burn Out ★ ┼

Syksyn insinöörityöprosessi oli sen verran raskas mutta samalla hyvinkin palkitseva, että ajattelin jakaa kokemukseni hyödyllisyyden nimissä kaikille niille, jotka joskus tulevat lopputyötä tekemään. Ja tottahan toki myös kaikille muille uteliaille ja Blogini lukijoille! :) Vinkkejä voi napata korvan taakse myös vaikka tekisikin lopputyötä vasta toisella asteella! Korkeammalla asteella korostuu lähinnä tehokkaampi ajankäyttö sekä tietysti itse lopputyön laajuus.

Lopputyöni aihe oli Projisointisuunnittelu osana esittävää taidetta (in English: Projection Design in Performing Arts). Tutkimukseni löytyy korkeakoulujen yhteisestä tietokannasta (THESEUS). Löytyy myös taideyliopistojen kirjastojen kokoelmatietokannasta (ARSCA), jos linkki ei toimi, lopputyö löytyy myös nimelläni tai teoksen nimellä. Olin otettu, että lopputyötäni oli ladattu yli 100 kertaa ensimmäisen kuukauden aikana! :) Palautetta ja/tai tutkimus/työtarjouksia voi laittaa suoraan sähköpostiini | a-style[AT]wippies.com |.

Lopputyöhiomista... tässä ollaan jo lähestulkoon maalissa. < :

Metropolia Ammattikorkeakoulun hallitus. Opiskeluajoistani jää kyllä hurjasti kaikkea muistelemisenarvoista! Alec A-style ft. Iris Flinkkilä & yliopettaja Jarno Varteva.

Insinöörityön "normaali laajuus" on noin 40-sivua ilman liitteitä ja muita oheissivuja (esim. lähteet ja sisällys). Yliopistojen kandit ovat jopa vain 20-sivuisia, mutta pro gradulta (maisterin lopputyö) vaaditaan jo sellaista 80-120-sivun panosta. Tohtorin väitöskirjat ovat jo nekin ihan oma lukunsa, koska ovat yleensä monisatasivuisia, jopa 1000-sivuisia! Yleensä kuitenkin 200-400 sivua luokitellaan ok.

Insinöörityöni laajuus oli kuitenkin 70 sivua ja 11 sivua liitteitä, eli yhteensä reilu 80 sivua. Pidän haasteista ja pyrin myös antamaan kaiken osaamiseni oli se sitten mikä haaste tahansa. Tämä näkyykin erityisesti lopputyöni laajudessa, "vähempikin olisi riittänyt". Ammattikorkeakoulun insinöörityö vastaa laintulkinnan mukaan yliopistojen kandeja (tähän on Sipilän vuoden 2015 hallituksessa tulossa nyt ilmeisestikin muutos!), mutta kyllä se tosiasiassa on paljon laajempi kuin pelkkä kandi, koska siinähän on kyse nimen omaan lopputyöstä, kun taas kandi on pelkkä välivaihe varsinaiseen maisterin lopputyöhöön. Kandissa siis testataan lähinnä sitä, että opiskelija osaa ns. kirjoittaa. Olen myös kuullut, että jengi on onnistunut vääntämään kandinsa vain parissa päivässä silleen, että se on mennyt yhtä varmasti läpi kuin Neuvostojunanvessa!

Kandiin verrattuna inssityössä ja dippainssityössä eli maisterin lopputyössä eli pro gradussa vaaditaan jo syvällistä paneutumista tutkittavaan aiheeseen. Ja siihen vielä päälle kaikki akateemiset kirjoitussäännöt sun muut muodollisuudet, kuten kypsyysnäyte sekä työn esittely yleisölle. Aikataulu on lopputyön viimeisillä viikoilla armottoman tiukka. Tekniikan alalla, tasosta riippumatta, on hyvin yleinen tapa tehdä inssityönsä esim. kesäduuniin tai harjoittelupaikan projektiin liittyeen. Tuollaisista projekteista kannattaakin kerätä kaiken materiaalin heti hyvissä ajoin ja dokumentoida sen, jotta lopputyön kirjoittaminen olisi mahdollisimman mutkatonta, mitä se ei yleensä kylläkään ole. Lopputyöprosessissa kannattaa myös varautua vastoinkäymisiin ja improvisointeihin. Lopputöissä kun jokin menee aina mitä todennäköisemmin pieleen; et saakkaan sitä tärkeintä haastattelua, kuvamateriaalia tai kirjallisuutta!

Inssityön ohjeistettu työaika on noin 3kk, ja se vastaa 15 opintopistettä. Yliopistojen maisterityö on 30 opintopisteen laajuinen ja siten siis 6kk työpanosta. Tosiasiassa lopputyöhön kannattaa kuitenkin paneutua jo heti opintojen alkuvaiheessa! Siitä on nimittäin opintojen lopussa suunnattoman paljon hyötyä, koska opintojen viimeisellä lukukaudella ja kuukauksina on muutenkin tosi paljon kaikkea tehtävää. On rästikursseja, palauttamattomia projekteja ja kaikkea muuta kivaa. Sen lisäksi itse valmistumisprosessiin kuuluu hirveä määrä muodollisuuksia; lopputyön hiomista, kypsyysnäyte, valmiin työn esittely ja sen palauttaminen moniin eri paikkoihin. Jotta siihen itse valmistumiseenkin pystyisi keskittymään edes jokseenkin, olisi hyvä että juurikin perusjutut olisivat siinä vaiheessa jo kunnossa - eli just klassisesti vaikkapa ne pakolliset kurssit suoritettuina!

Opin asiat yleensä kantapään kautta, ja niinhän se tässäkin kävi! XD Aloitin (onnekseni sentään) lopputyöideoinnin jo syksyllä 2013. Homma tarkentui siinä matkan varrella koko ajan, koska ehdin vaihtaa itse aihettakin useampaan kertaan - kun niin moni asia olisi kiinnostanut. Mediatekniikkakin on alana hirveän laaja. Koin lopullisen täyskäännöksen siinä kevät-kesällä 2014. Pääsin kirjoittamaan itse inssityötä vasta lokakuussa (!!!) - siis kaksi kuukautta ennen suunniteltua valmistumistani - en todellakaan suosittele tällaista aikataulua kenellekään. Keräsin toki erinnäistä materiaalia jo ennen lokakuuta; paneuduin esim. lopputyökirjallisuuten jo siinä syyskuun lopulla. Ilman kyseistä pohjatyötä koko lopputyön kirjoittaminen olisi muodostunut täydeksi mahdottomuudeksi. Valitsin siis lopputyöaiheeksi projisoinnit ja konsertit. Aihealuetta on yhä nykyäänkin tutkittu hyvin niukasti. Suomalaista alan kirjallisuutta ei käytännössä edes ollut, vaan kaiken joutui kirjaimellisesti kaivelemaan ulkomaalaisista kirjoista ja muista lähteistä. Tuokin tosin osoittautui kovaksi haasteeksi, sillä suurin osa relevantista alan kirjallisuudesta oli peräisin peräti 1980- ja 1990-luvuilta!

Tässä on hyvin havainnollinen kuva projisoinneista ja projisointisuunnittelusta suoraan Äiti-Venäjän ytimestä, Moskovan Punaisen torin Kremlinistä! Yksi Kremlinin torneista on saanut uuden näyttävän ilmeen 3D-projisoinnista ulkoprojektoreiden avulla. Jännä ja ajankohtainen huomio insinöörityöhöni liittyeen! :)

Punaisella torilla oli kaksi tällaista projektoritolppaa, jossa kussakin näytti olevan neljä projektoria eli yhteensä kahdeksan projektoria! Kyseessä oli erittäin valovoimaiset laitteet, sillä ulkokäytössä vaaditaankin hyvin tehokkaita laitteita, jotta projisointi onnistuisi. Laitteet heijastivat kuvaa Kremlinin torniin, joka oli laitettu tätä tarkoitusta varten ns. pakettiin tietyntyyppisillä projisointikankailla.

Syyslukukauden alkaessa minulle hahmottui hyvinkin nopeasti se tosiasia, että luvassa oli todella armoton ja helvetillinen syksy: Osa opinnoistani oli yhä suorittamatta, luottamustoimet vaativat säännöllistä panostani ja siihen vielä päälle muu vauhdikas elämä sekä juoksevat projektikuviot... Aika suoriutumiseen oli tasan kaksi kuukautta. Tämä aiheutti jo itsessään todella suuret paineet, koska opiskeluoikeuteni olisi päättynyt vuoden vaihteessa! Eli, jos yksikin deadline olisi syksyllä mennyt ohi, se olisi tarkoittanut katastrofia - en olisi päässyt valmistumaan! Mutta, No Pain, No Gain. ;)

Marraskuun puolessavälissä piti palauttaa jo suhteellisen valmis lopputyöversio ja kurssienkin piti olla pulkassa jo joulukuun alussa, sillä vamistumispäivä oli 19.12. Eihän kukaan valmistu niin, että palauttaa kaiken vasta tuolloin valmistumispäivänä! Muodollisuusviidakko oli sekin siis tiukka ja eteni omassa aikataulussaan: Kaikesta oli huolehdittava täysin itse ja noudatettava täsmällisesti deadlineja. Pidin käytännössä päivittäin marras-joulukuun aikana yhteyttä niin lopputyöohjaajiini, tutkintopäällikköihin kuin muihinkin koulumaailmanihmisiin, kuten opintoasianvastaaviin.

Syksy oli hyvin yksinäistä aikaa. Se oli sitä, että olin joka päivä nenä kiinni kirjoissa sekä Wordissa. Sosiaalista elämää ei ollut. Siinä alkoi pikkuhiljaa kärsiä terveyskin. Burn Out oli jo lokakuun lopulla ovella, ja kyllähän se lopulta pääsi ovesta sisään - mutta onneksi sain siihen menneessä kaiken oleellisimman valmiiksi. Tekstiä ja uusia kirjoituskappaleita syntyi joka päivä aina viimeisiin minuutteihin asti ennen lopputyön palauttamista.

Kirjoitustapani on maksimointipainotteinen, jossa pääpaino on tehokkaassa loppurutistuksessa. Vaikka suosittelen (kaikille) aloittamaan lopputyöprosessin jo vuosia etukäteen, niin itselleni tuollainen työskentelytapa ei sovi. Kirjoitan tutkielmieni osa-alueet yleensä pätkissä ja ne ovat yleensä silloin about kolmen-viiden alakappaleen pituisia. Prosessoin asiaa vielä yön yli nukkumalla ja palaan tekstiin heti herättyäni. Tällä menetelmällä turvaan ns. eheyden, eli ettei mikään oleellinen jäisi mainitsematta, ja toisaalta poistan kaiken turhan ja epärelevantin käsittelevän aiheen kannalta. Yhdistelen välillä siinä samalla kokonaisia alakappaleita. Mutta tällaista se prosessikirjoittaminen on. Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Muokkaa, muokkaa, muokkaa. Hio, hio lisää, hio vielä vähän lisää. Poista, lisää, poista. Kirjoita. Kirjoita lisää!

Se alku... kyllähän se lopussa näytti jo kivalta kun lähteitäkin kertyi lähemmäs 50. :)

Lopputyöprosessi sisälsi monia neuvottelujakäyntejä ja palavereita. Tässä kirjahylly erään projisointisuunnittelutiimin toimistolta. Sainkin kyseisestä kirja-arsenaalista hurjasti inspistä lopputyöhööni!

Valmis on! ohi On! @ Projisointisuunnittelu osana esittävää taidetta.

Kannattaa pitää kuitenkin mielessä sen, ettei mikään ole koskaan täydellistä, eikä täydelliseen lopputyöhön kannata tuhlata aikaa. Sellaisia ei ole olemassakaan. En ole paras mahdollinen ihminen tällaisia neuvoja antamaan, mutta tämä on totuus, ja yritän perfektionistina pitää tuon itsekin lähes jokaisessa asiassa mielessäni. Ajanhallinta on todella tärkeä lopputyöprosessissa! Eli jos teksti tuntuu jäävän keskeneräiseksi ajanpuutteen vuoksi, kannattaa vain kylmänviileästi referoida kyseinen kappale/alakappale, laittaa se purkkiin ja siirtyä eteenpäin. Siinä vaiheessa kun lopputyö tuntuu olevan valmis, kannattaa lukaista se vielä 2-5 kertaa läpi, tehdä viimeisimmät muutokset ja palauttaa se yksinkertaisesti vastaavalle lopputyöohjaajalle.

Lopputyö on siis kaiken kaikkiaan hurjan raskas prosessi. Se vaatii paljon aivotyötä ja ennen kaikkea aikaa! Kaikki eivät pysty kirjoittamaan yhtä intenssiivisesti kuin minä, eli kokonaisen valmiin 80-sivuisen insinöörityön viidessä viikossa. Suosittelen erittäin lämpimästi että kirjoittaisitte lopputyötänne pikemminkin viisi kuukautta kuin viisi viikkoa, niin säästytte Burn Outilta!

Vaikka suoriuduinkin koitoksesta kunnialla, oli sillä todellinen hintansa. Vetelin joulukuun alussa jo viimeisiä. Mutta jotta kaikki olisi vieläkin monimutkaisempaa: Aiheutti yläkerran naapurini taloyhtiössämme mittaavan vesivahingon jossa osa vedestä valui suoraan asuntooni sekä hissiimme! Oli upea varhaissunnuntaiaamuherätys huoltomiehen ovenavaukseen (!!), kelasin aluksi että jossain oli tulipalo!?!? Tilanne kuormitti minua tuolloin todella, todella raskaasti, koska ajankohta oli kaikista pahin mahdollinen: Vain kolme päivää ennen lopputyöni palauttamista! Jouduin tuolloin kodistani evakkoon, ja siihen upposikin kaksi kokonaista päivää asioiden selvittelyihin, paikoissa ravaamiseen ja pakkaamiseen! Ja luvassa olikin sitten hotellielämää - josta en pystynyt edes nauttimaan, kiitos stressin ja koulupaineiden. Kaikkea voi siis ihan oikeasti sattua! Kutsumme tätä yleisesti ottaen elämäksi. Eihän sitä nyt osaa ennakoida että "hei varaudu siihen joulukuussa tapahtuvaan vesivahinkoon". XDD Lmfao.

Työskentelin osan ajasta evakossa hotellihuoneessani!

Voin erittäin hyvällä omallatunnolla väittää, että vaikka lopputyöni arvosteltiinkin erinomaiseksi, niin se olisi ollut vieläkin parempi jos olisin saanut keskittyä siihen täysillä ne viimeiset kolme päivää. Loppurutistuksella on projektistrategioissani hyvin, hyvin keskeinen merkitys.

Lopputyöprosessi oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen projekti, joka jää taatusti mieleeni koko loppuelämäksi. Mikään ei koskaan tule ilmaiseksi! Kaikella on hintansa, oli sitten kyse rahasta, omasta terveydestä tai energiasta. Korkeakoulututkinto ei todellakaan tule ilmaiseksi. Se vaatii hurjasti töitä ja itsekuria. Lopputyöni tärkein saavutus on sen yleishyödyllisyys. Sillä on akateeminen vaikutus niin ihmisiin kuin erilaisiin instansseihin - toivon että insinöörityötäni käytettäisiin mahdollisimman paljon niin opetuksessa kuin myös tutkimusten viitteinä.

Loppurutistuksia... Lataus korkeakoulujen keskitettyyn Theseus-tietokantaan!

Tattadaa! Siinä se on. Kaikkien (ihailtavana) ja arvosteltavana.

Valmistuttuani vihdoin ja viimein mediatekniikan insinööriksi, sain kasaan peräti 280 opintopistettä. Tutkinnon laajuushan on 240 opintopistettä. Minulla oli siis 40 opintopistettä ekstrana! Kannattaa myös muistaa, että suoritin osan tutkinnostani ranskalaisessa Université Joseph Fourierin yliopistossa. Kyseessähän on Ranskan tärkeimpiä teknillisiä yliopistolaitoksia, joka on myös kansainvälisesti yksi parhaimmista teknillisistä korkeakouluista. Pääpainoni oli projektinhallinnassa. Ehkäpä juuri tuon vuoksi pystyin saattamaan tutkintoni hyvin intensiivisellä aikataululla loppuun.

Toin Ranskan Grenoblesta tuliaisia Suomeen: Huippuarvosanapaperit (A) ja peräti 30 opintopisteen mittaisen akataamisen lopputyön (Academic Project). Lopputyö oli siis samaa laajusluokkaa kuin Suomen pro gradut! Myös Metropoliasta saamani tutkintotodistuksen keskiarvo oli hyvä, painottaen erinomainen - minulle oli ehdotettu tämän kunniaksi korkeakouluin stipendiä. Olen tyytyväinen panokseeni jonka korkeakoulussa annoin. Tätä peilaavat niin suoritukset kuin myös saavutukset. Mainitsemisen arvoinen asia on sekin, että olen tehnyt Metropoliassa historiaa liittyeen lautakunta- ja hallitustyöskentelyyn: Kukaan muu ei ole ennen ollut samaan aikaan yhtä monessa toimielimessä kuin minä. Olin kymmennessä lautakunnassa, neuvottelukunnassa, työryhmässä, johtoryhmässä sekä hallituksessa aina varapuheenjohtajaan asti. Valintani Metropolia Ammattikorkeakoulun hallitukseen oli suuri kunnianosoitus ja tunnustus, mistä olen mitä nöyrimmin kiitollinen.

Olen opiskellut nyt koko 2000-luvun ja reilusti yli. Peruskoulu, ylioppilastutkinto ja nyt viimeisenä korkeakoulututkinto. Mielestäni opiskelu ja ylipäätään oppiminen on elinikäinen prosessi. Olen kiinnostunut suorittamaan myös seuraavan etapin eli minun tapauksessani DI-insinöörin tutkintoa, joka siis vastaa maisterin- eli korkeampaa korkeakoulututkintoa. Tämä tietäisi kaksi vuotta lisää opiskeluputkeeni! XD No mutta, en kuitenkaa ole ajatellut ihan heti koulunpenkille mennä. Tosin, Who Knows. ;)

Lopuksi tärkeät kiitossanat, koska olen todella kiitollinen, että sain suorittaa tutkintoni kotimaassamme Suomessa. Oli kertakaikkiaan upeat opiskeluajat; korkeakoulu antoi minulle hyvin paljon. Muistakaa, että opiskelu kannattaa aina. Se on sijoitus itseensä, ja meillä se on Suomessa vieläpä ilmainen. Monessa maassa toisenkin asteen koulutus maksaa, ja hyvin harva valtio maailmassa tarjoaa enää ilmaista korkeakoulutusta! Euroopassa ainakin Ranska ja Skotlanti tarjoavat sitä yhä pientä lukuvuosittaista hallintomaksua vastaan (noin 350 euroa). Viva lá Koulutus!

Viimeiset mehut irti. Henkisesti valmistautuneena illan kypsyyskokeeseen näyttääkseen miten kypsänä sitä jo ollaan...

Kiitos Seisoo aina siellä lopussa. Tutkintopäällikkö, rehtori ja Helsingin insinöörien johto ojentamassa tutkintotodistusta valmistujaistilaisuudessa.

Alecin 22 lopputyövinkkiä onnistuneeseen lopputyöhön

• Mieti lopputyöaihetta (harrastukset, kiinnostukset) jo koulun hakuvaiheessa
• Korkeakouluopinnot kestävät yleensä 4-6 vuotta - yritä ihan oikeasti miettiä lopputyöaihetta(ita) jo ykkösvuonna ja kerää samalla taustamatskua siihen
• Älä ei iha oikeasti jätä niitä kursseja niille viimeisille kuukausille! Se on aina kaikki pois siitä lopputyönkirjoittamisesta joka taas on valmistumisen kannalta kaikista tärkein asia! Lisäksi roikkuvat rästit aiheuttavat ekstrastressiä
• Lopputyö on aloitettava viimeistään vikana lukuvuonna - huolehdi että kaikki kurssit sun muut tulee ihan oikeasti suoritetuksi deadlineen menneessä ennen valmistujaisia
• Muista että lopputyö on julkinen. Se on mm. netissä kaikkien saatavilla ja toimii käyntikorttinasi koko loppuelämäsi - vaikka tulisitkin myöhemmin "paremmaksi kirjoittajaksi" tai "upeaksi tutkijaksi"
• Jos et ota lopputyötäsi tosissaan, se välittyy kyllä sitä lukevalle. Potentiaalinen työnantaja tuskin kiinnostuu sinusta jos esim. jo alkuteksteissä on yhdys sana virheitä
• Kuuntele lopputyöohjaajan ja erityisesti kielentarkastajan neuvoja hyvin tarkkaan! Viilaa tekstiä ja korjaa kirjoitusvirheet. Eivät he turhaan "nussi pilkkua". He saavat ohjaamisestasi ylimääräisen palkan, joten he on palkattu juuri sinua varten!
• Muista asialliset ja monipuoliset lähdeviitteet ja viittaa tekstissäsi niihin! Älä käytä pelkkiä nettiosoitteita viitteinä, sillä se ei luo kovin uskottavaa kuvaa. Älä missään nimessä käytä mitään Wikipedia lähteinään (!!) - se on sitäpaitsi suurimmassa osassa oppilaitoksista kiellettyäkin, jopa peruskouluissa
• Käytä mahdollisimman paljon kirjoja, haastatteluja ja muuta interaktiivista materiaalia lähteinään
• Plaginointiin suhtaudutaan nykyään erittäin negatiivisesti ja kiinnijäämisestä seuraa aina jokin rangaistus. Yleensä koko lopputyö hylätään ja siihen päälle vielä (törkeysasteesta riippueen) joko varoitus tai määräaikainen erottaminen (!). Kiinnijääminen on todella noloa, siitä tulee merkintä ja kaiken lisäksi myös itse valmistuminen viivästyy. Oikeasti, tähän ei kannata lähteä. Jokainen joka on päässyt niinkin pitkälle, että on aloittanut tekemään lopputyötä, pystyy varmasti tekemään lopputyönsäkin täysin itse
• Kun aloitat kirjoittamisen, laadi runko eli sisällysluettelon. Ideoi 4-6 pääkappaletta ja niihin vielä 3-5 alakappaletta. Pidä sisällysluettelosivun yhden A4-kokoisena. Toki jos kyseessä on pro gradu tai väitöskirja sisällysluettelo voi silloin olla jopa viisikin sivua!
• Sitten se rankin työ: tekstiä, tekstiä, tekstiä. Muista merkata ne lähteet heti, ettet mene myöhemmin sekaisin. Lopputyön ei yhdessä yössä tee. Itselleni viisikin viikkoa teki tiukkaa. Eli kirjoittamisprosessi kestää kuukausia. Pää kylmänä, maltti on valttia!
• Kirjoita, lue, kirjoita, muokkaa, lue, kirjoita
• Panosta erityisesti: Johdantoon, Yhteenvetoon ja Tiivistelmään. Nämä ovat lopputyön tärkeimmät osat! Moni lukeekin lähinnä vain nuo kolme kappaletta - niistä on välityttävä kaikki olennainen ja mahdollisimman selkeästi!
• Lopputyön tarkoitus EI OLE: kuvata, kertoa, esitellä, käydä läpi, selostaa VAAN: suunnitella, toteuttaa, uudistaa, rakentaa, tutkia, tehdä, selvittää, laatia
• Lopputyö ei ole raportti! Se on: työ(projekti) + raportti
• EI: kirjallinen osa tai teoriaosuus VAAN: lopputyöraportti
• EI: soveltava osa tai käytännön osuus VAAN: lopputyö(projekti)
• Muista seurata aktiivisesti kalenteria ja tulossa olevia deadlineja. Niitä ei kannata missata, sillä vaarana on valmistumisen siirtyminen!
• Jos valmistut esimerkiksi kesäkuussa, on lopputyön täysin valmisversio palautettava yleensä jo huhtikuun puolessa välissä! Sitä ennen sekä kielentarkastaja että lopputyönohjaaja haluavat nähdä väliversioita - työn joutuu palauttelemaan 2-5 ihmiselle arvioitavaksi ainakin 3-10 kertaa ennenkuin pääse palauttamaan valmiin version lopputyöohjaajan luvalla. Muista myös tehdä itse valmistumisilmoituksen deadlineen menneessä!
• Valmistumisprosessiin kuuluvat lisäksi: Kypsyysnäyte ja työn suullinen esittely. Huomaa että näilläkin on omat ilmoittautumisdeadlinet sen lisäksi että kyseisillä tilaisuuksilla on myös omat ennalta määritellyt päivämäärät!
• Älä lannistu! :) Hyvin tehty työ palkitaan aina - ennemmin tai myöhemmin. Minulta voi kysellä apua, ja autan mielelläni. Tsempit!

Syysarkea 2014.

Loppuelämän arkea!

Vastavalmistuneena ja vuosien opiskelun jälkeen on helppoa hymyillä. :) instagram | kik | snapchat | twitter | vine | pinterest | Swarm | foursquare | bambuser | skype | keek | linkedin | facebook | tumblr | path | pheed | flipboard @ ALECASTYLE

xX