V a n i t y Backstage

Showing posts with label School. Show all posts

May 31, 2015

Lopputyöprosessi ft. Burn Out ★ ┼

Syksyn insinöörityöprosessi oli sen verran raskas mutta samalla hyvinkin palkitseva, että ajattelin jakaa kokemukseni hyödyllisyyden nimissä kaikille niille, jotka joskus tulevat lopputyötä tekemään. Ja tottahan toki myös kaikille muille uteliaille ja Blogini lukijoille! :) Vinkkejä voi napata korvan taakse myös vaikka tekisikin lopputyötä vasta toisella asteella! Korkeammalla asteella korostuu lähinnä tehokkaampi ajankäyttö sekä tietysti itse lopputyön laajuus.

Lopputyöni aihe oli Projisointisuunnittelu osana esittävää taidetta (in English: Projection Design in Performing Arts). Tutkimukseni löytyy korkeakoulujen yhteisestä tietokannasta (THESEUS). Löytyy myös taideyliopistojen kirjastojen kokoelmatietokannasta (ARSCA), jos linkki ei toimi, lopputyö löytyy myös nimelläni tai teoksen nimellä. Olin otettu, että lopputyötäni oli ladattu yli 100 kertaa ensimmäisen kuukauden aikana! :) Palautetta ja/tai tutkimus/työtarjouksia voi laittaa suoraan sähköpostiini | a-style[AT]wippies.com |.

Lopputyöhiomista... tässä ollaan jo lähestulkoon maalissa. < :

Metropolia Ammattikorkeakoulun hallitus. Opiskeluajoistani jää kyllä hurjasti kaikkea muistelemisenarvoista! Alec A-style ft. Iris Flinkkilä & yliopettaja Jarno Varteva.

Insinöörityön "normaali laajuus" on noin 40-sivua ilman liitteitä ja muita oheissivuja (esim. lähteet ja sisällys). Yliopistojen kandit ovat jopa vain 20-sivuisia, mutta pro gradulta (maisterin lopputyö) vaaditaan jo sellaista 80-120-sivun panosta. Tohtorin väitöskirjat ovat jo nekin ihan oma lukunsa, koska ovat yleensä monisatasivuisia, jopa 1000-sivuisia! Yleensä kuitenkin 200-400 sivua luokitellaan ok.

Insinöörityöni laajuus oli kuitenkin 70 sivua ja 11 sivua liitteitä, eli yhteensä reilu 80 sivua. Pidän haasteista ja pyrin myös antamaan kaiken osaamiseni oli se sitten mikä haaste tahansa. Tämä näkyykin erityisesti lopputyöni laajudessa, "vähempikin olisi riittänyt". Ammattikorkeakoulun insinöörityö vastaa laintulkinnan mukaan yliopistojen kandeja (tähän on Sipilän vuoden 2015 hallituksessa tulossa nyt ilmeisestikin muutos!), mutta kyllä se tosiasiassa on paljon laajempi kuin pelkkä kandi, koska siinähän on kyse nimen omaan lopputyöstä, kun taas kandi on pelkkä välivaihe varsinaiseen maisterin lopputyöhöön. Kandissa siis testataan lähinnä sitä, että opiskelija osaa ns. kirjoittaa. Olen myös kuullut, että jengi on onnistunut vääntämään kandinsa vain parissa päivässä silleen, että se on mennyt yhtä varmasti läpi kuin Neuvostojunanvessa!

Kandiin verrattuna inssityössä ja dippainssityössä eli maisterin lopputyössä eli pro gradussa vaaditaan jo syvällistä paneutumista tutkittavaan aiheeseen. Ja siihen vielä päälle kaikki akateemiset kirjoitussäännöt sun muut muodollisuudet, kuten kypsyysnäyte sekä työn esittely yleisölle. Aikataulu on lopputyön viimeisillä viikoilla armottoman tiukka. Tekniikan alalla, tasosta riippumatta, on hyvin yleinen tapa tehdä inssityönsä esim. kesäduuniin tai harjoittelupaikan projektiin liittyeen. Tuollaisista projekteista kannattaakin kerätä kaiken materiaalin heti hyvissä ajoin ja dokumentoida sen, jotta lopputyön kirjoittaminen olisi mahdollisimman mutkatonta, mitä se ei yleensä kylläkään ole. Lopputyöprosessissa kannattaa myös varautua vastoinkäymisiin ja improvisointeihin. Lopputöissä kun jokin menee aina mitä todennäköisemmin pieleen; et saakkaan sitä tärkeintä haastattelua, kuvamateriaalia tai kirjallisuutta!

Inssityön ohjeistettu työaika on noin 3kk, ja se vastaa 15 opintopistettä. Yliopistojen maisterityö on 30 opintopisteen laajuinen ja siten siis 6kk työpanosta. Tosiasiassa lopputyöhön kannattaa kuitenkin paneutua jo heti opintojen alkuvaiheessa! Siitä on nimittäin opintojen lopussa suunnattoman paljon hyötyä, koska opintojen viimeisellä lukukaudella ja kuukauksina on muutenkin tosi paljon kaikkea tehtävää. On rästikursseja, palauttamattomia projekteja ja kaikkea muuta kivaa. Sen lisäksi itse valmistumisprosessiin kuuluu hirveä määrä muodollisuuksia; lopputyön hiomista, kypsyysnäyte, valmiin työn esittely ja sen palauttaminen moniin eri paikkoihin. Jotta siihen itse valmistumiseenkin pystyisi keskittymään edes jokseenkin, olisi hyvä että juurikin perusjutut olisivat siinä vaiheessa jo kunnossa - eli just klassisesti vaikkapa ne pakolliset kurssit suoritettuina!

Opin asiat yleensä kantapään kautta, ja niinhän se tässäkin kävi! XD Aloitin (onnekseni sentään) lopputyöideoinnin jo syksyllä 2013. Homma tarkentui siinä matkan varrella koko ajan, koska ehdin vaihtaa itse aihettakin useampaan kertaan - kun niin moni asia olisi kiinnostanut. Mediatekniikkakin on alana hirveän laaja. Koin lopullisen täyskäännöksen siinä kevät-kesällä 2014. Pääsin kirjoittamaan itse inssityötä vasta lokakuussa (!!!) - siis kaksi kuukautta ennen suunniteltua valmistumistani - en todellakaan suosittele tällaista aikataulua kenellekään. Keräsin toki erinnäistä materiaalia jo ennen lokakuuta; paneuduin esim. lopputyökirjallisuuten jo siinä syyskuun lopulla. Ilman kyseistä pohjatyötä koko lopputyön kirjoittaminen olisi muodostunut täydeksi mahdottomuudeksi. Valitsin siis lopputyöaiheeksi projisoinnit ja konsertit. Aihealuetta on yhä nykyäänkin tutkittu hyvin niukasti. Suomalaista alan kirjallisuutta ei käytännössä edes ollut, vaan kaiken joutui kirjaimellisesti kaivelemaan ulkomaalaisista kirjoista ja muista lähteistä. Tuokin tosin osoittautui kovaksi haasteeksi, sillä suurin osa relevantista alan kirjallisuudesta oli peräisin peräti 1980- ja 1990-luvuilta!

Tässä on hyvin havainnollinen kuva projisoinneista ja projisointisuunnittelusta suoraan Äiti-Venäjän ytimestä, Moskovan Punaisen torin Kremlinistä! Yksi Kremlinin torneista on saanut uuden näyttävän ilmeen 3D-projisoinnista ulkoprojektoreiden avulla. Jännä ja ajankohtainen huomio insinöörityöhöni liittyeen! :)

Punaisella torilla oli kaksi tällaista projektoritolppaa, jossa kussakin näytti olevan neljä projektoria eli yhteensä kahdeksan projektoria! Kyseessä oli erittäin valovoimaiset laitteet, sillä ulkokäytössä vaaditaankin hyvin tehokkaita laitteita, jotta projisointi onnistuisi. Laitteet heijastivat kuvaa Kremlinin torniin, joka oli laitettu tätä tarkoitusta varten ns. pakettiin tietyntyyppisillä projisointikankailla.

Syyslukukauden alkaessa minulle hahmottui hyvinkin nopeasti se tosiasia, että luvassa oli todella armoton ja helvetillinen syksy: Osa opinnoistani oli yhä suorittamatta, luottamustoimet vaativat säännöllistä panostani ja siihen vielä päälle muu vauhdikas elämä sekä juoksevat projektikuviot... Aika suoriutumiseen oli tasan kaksi kuukautta. Tämä aiheutti jo itsessään todella suuret paineet, koska opiskeluoikeuteni olisi päättynyt vuoden vaihteessa! Eli, jos yksikin deadline olisi syksyllä mennyt ohi, se olisi tarkoittanut katastrofia - en olisi päässyt valmistumaan! Mutta, No Pain, No Gain. ;)

Marraskuun puolessavälissä piti palauttaa jo suhteellisen valmis lopputyöversio ja kurssienkin piti olla pulkassa jo joulukuun alussa, sillä vamistumispäivä oli 19.12. Eihän kukaan valmistu niin, että palauttaa kaiken vasta tuolloin valmistumispäivänä! Muodollisuusviidakko oli sekin siis tiukka ja eteni omassa aikataulussaan: Kaikesta oli huolehdittava täysin itse ja noudatettava täsmällisesti deadlineja. Pidin käytännössä päivittäin marras-joulukuun aikana yhteyttä niin lopputyöohjaajiini, tutkintopäällikköihin kuin muihinkin koulumaailmanihmisiin, kuten opintoasianvastaaviin.

Syksy oli hyvin yksinäistä aikaa. Se oli sitä, että olin joka päivä nenä kiinni kirjoissa sekä Wordissa. Sosiaalista elämää ei ollut. Siinä alkoi pikkuhiljaa kärsiä terveyskin. Burn Out oli jo lokakuun lopulla ovella, ja kyllähän se lopulta pääsi ovesta sisään - mutta onneksi sain siihen menneessä kaiken oleellisimman valmiiksi. Tekstiä ja uusia kirjoituskappaleita syntyi joka päivä aina viimeisiin minuutteihin asti ennen lopputyön palauttamista.

Kirjoitustapani on maksimointipainotteinen, jossa pääpaino on tehokkaassa loppurutistuksessa. Vaikka suosittelen (kaikille) aloittamaan lopputyöprosessin jo vuosia etukäteen, niin itselleni tuollainen työskentelytapa ei sovi. Kirjoitan tutkielmieni osa-alueet yleensä pätkissä ja ne ovat yleensä silloin about kolmen-viiden alakappaleen pituisia. Prosessoin asiaa vielä yön yli nukkumalla ja palaan tekstiin heti herättyäni. Tällä menetelmällä turvaan ns. eheyden, eli ettei mikään oleellinen jäisi mainitsematta, ja toisaalta poistan kaiken turhan ja epärelevantin käsittelevän aiheen kannalta. Yhdistelen välillä siinä samalla kokonaisia alakappaleita. Mutta tällaista se prosessikirjoittaminen on. Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Muokkaa, muokkaa, muokkaa. Hio, hio lisää, hio vielä vähän lisää. Poista, lisää, poista. Kirjoita. Kirjoita lisää!

Se alku... kyllähän se lopussa näytti jo kivalta kun lähteitäkin kertyi lähemmäs 50. :)

Lopputyöprosessi sisälsi monia neuvottelujakäyntejä ja palavereita. Tässä kirjahylly erään projisointisuunnittelutiimin toimistolta. Sainkin kyseisestä kirja-arsenaalista hurjasti inspistä lopputyöhööni!

Valmis on! ohi On! @ Projisointisuunnittelu osana esittävää taidetta.

Kannattaa pitää kuitenkin mielessä sen, ettei mikään ole koskaan täydellistä, eikä täydelliseen lopputyöhön kannata tuhlata aikaa. Sellaisia ei ole olemassakaan. En ole paras mahdollinen ihminen tällaisia neuvoja antamaan, mutta tämä on totuus, ja yritän perfektionistina pitää tuon itsekin lähes jokaisessa asiassa mielessäni. Ajanhallinta on todella tärkeä lopputyöprosessissa! Eli jos teksti tuntuu jäävän keskeneräiseksi ajanpuutteen vuoksi, kannattaa vain kylmänviileästi referoida kyseinen kappale/alakappale, laittaa se purkkiin ja siirtyä eteenpäin. Siinä vaiheessa kun lopputyö tuntuu olevan valmis, kannattaa lukaista se vielä 2-5 kertaa läpi, tehdä viimeisimmät muutokset ja palauttaa se yksinkertaisesti vastaavalle lopputyöohjaajalle.

Lopputyö on siis kaiken kaikkiaan hurjan raskas prosessi. Se vaatii paljon aivotyötä ja ennen kaikkea aikaa! Kaikki eivät pysty kirjoittamaan yhtä intenssiivisesti kuin minä, eli kokonaisen valmiin 80-sivuisen insinöörityön viidessä viikossa. Suosittelen erittäin lämpimästi että kirjoittaisitte lopputyötänne pikemminkin viisi kuukautta kuin viisi viikkoa, niin säästytte Burn Outilta!

Vaikka suoriuduinkin koitoksesta kunnialla, oli sillä todellinen hintansa. Vetelin joulukuun alussa jo viimeisiä. Mutta jotta kaikki olisi vieläkin monimutkaisempaa: Aiheutti yläkerran naapurini taloyhtiössämme mittaavan vesivahingon jossa osa vedestä valui suoraan asuntooni sekä hissiimme! Oli upea varhaissunnuntaiaamuherätys huoltomiehen ovenavaukseen (!!), kelasin aluksi että jossain oli tulipalo!?!? Tilanne kuormitti minua tuolloin todella, todella raskaasti, koska ajankohta oli kaikista pahin mahdollinen: Vain kolme päivää ennen lopputyöni palauttamista! Jouduin tuolloin kodistani evakkoon, ja siihen upposikin kaksi kokonaista päivää asioiden selvittelyihin, paikoissa ravaamiseen ja pakkaamiseen! Ja luvassa olikin sitten hotellielämää - josta en pystynyt edes nauttimaan, kiitos stressin ja koulupaineiden. Kaikkea voi siis ihan oikeasti sattua! Kutsumme tätä yleisesti ottaen elämäksi. Eihän sitä nyt osaa ennakoida että "hei varaudu siihen joulukuussa tapahtuvaan vesivahinkoon". XDD Lmfao.

Työskentelin osan ajasta evakossa hotellihuoneessani!

Voin erittäin hyvällä omallatunnolla väittää, että vaikka lopputyöni arvosteltiinkin erinomaiseksi, niin se olisi ollut vieläkin parempi jos olisin saanut keskittyä siihen täysillä ne viimeiset kolme päivää. Loppurutistuksella on projektistrategioissani hyvin, hyvin keskeinen merkitys.

Lopputyöprosessi oli kaiken kaikkiaan hyvin opettavainen projekti, joka jää taatusti mieleeni koko loppuelämäksi. Mikään ei koskaan tule ilmaiseksi! Kaikella on hintansa, oli sitten kyse rahasta, omasta terveydestä tai energiasta. Korkeakoulututkinto ei todellakaan tule ilmaiseksi. Se vaatii hurjasti töitä ja itsekuria. Lopputyöni tärkein saavutus on sen yleishyödyllisyys. Sillä on akateeminen vaikutus niin ihmisiin kuin erilaisiin instansseihin - toivon että insinöörityötäni käytettäisiin mahdollisimman paljon niin opetuksessa kuin myös tutkimusten viitteinä.

Loppurutistuksia... Lataus korkeakoulujen keskitettyyn Theseus-tietokantaan!

Tattadaa! Siinä se on. Kaikkien (ihailtavana) ja arvosteltavana.

Valmistuttuani vihdoin ja viimein mediatekniikan insinööriksi, sain kasaan peräti 280 opintopistettä. Tutkinnon laajuushan on 240 opintopistettä. Minulla oli siis 40 opintopistettä ekstrana! Kannattaa myös muistaa, että suoritin osan tutkinnostani ranskalaisessa Université Joseph Fourierin yliopistossa. Kyseessähän on Ranskan tärkeimpiä teknillisiä yliopistolaitoksia, joka on myös kansainvälisesti yksi parhaimmista teknillisistä korkeakouluista. Pääpainoni oli projektinhallinnassa. Ehkäpä juuri tuon vuoksi pystyin saattamaan tutkintoni hyvin intensiivisellä aikataululla loppuun.

Toin Ranskan Grenoblesta tuliaisia Suomeen: Huippuarvosanapaperit (A) ja peräti 30 opintopisteen mittaisen akataamisen lopputyön (Academic Project). Lopputyö oli siis samaa laajusluokkaa kuin Suomen pro gradut! Myös Metropoliasta saamani tutkintotodistuksen keskiarvo oli hyvä, painottaen erinomainen - minulle oli ehdotettu tämän kunniaksi korkeakouluin stipendiä. Olen tyytyväinen panokseeni jonka korkeakoulussa annoin. Tätä peilaavat niin suoritukset kuin myös saavutukset. Mainitsemisen arvoinen asia on sekin, että olen tehnyt Metropoliassa historiaa liittyeen lautakunta- ja hallitustyöskentelyyn: Kukaan muu ei ole ennen ollut samaan aikaan yhtä monessa toimielimessä kuin minä. Olin kymmennessä lautakunnassa, neuvottelukunnassa, työryhmässä, johtoryhmässä sekä hallituksessa aina varapuheenjohtajaan asti. Valintani Metropolia Ammattikorkeakoulun hallitukseen oli suuri kunnianosoitus ja tunnustus, mistä olen mitä nöyrimmin kiitollinen.

Olen opiskellut nyt koko 2000-luvun ja reilusti yli. Peruskoulu, ylioppilastutkinto ja nyt viimeisenä korkeakoulututkinto. Mielestäni opiskelu ja ylipäätään oppiminen on elinikäinen prosessi. Olen kiinnostunut suorittamaan myös seuraavan etapin eli minun tapauksessani DI-insinöörin tutkintoa, joka siis vastaa maisterin- eli korkeampaa korkeakoulututkintoa. Tämä tietäisi kaksi vuotta lisää opiskeluputkeeni! XD No mutta, en kuitenkaa ole ajatellut ihan heti koulunpenkille mennä. Tosin, Who Knows. ;)

Lopuksi tärkeät kiitossanat, koska olen todella kiitollinen, että sain suorittaa tutkintoni kotimaassamme Suomessa. Oli kertakaikkiaan upeat opiskeluajat; korkeakoulu antoi minulle hyvin paljon. Muistakaa, että opiskelu kannattaa aina. Se on sijoitus itseensä, ja meillä se on Suomessa vieläpä ilmainen. Monessa maassa toisenkin asteen koulutus maksaa, ja hyvin harva valtio maailmassa tarjoaa enää ilmaista korkeakoulutusta! Euroopassa ainakin Ranska ja Skotlanti tarjoavat sitä yhä pientä lukuvuosittaista hallintomaksua vastaan (noin 350 euroa). Viva lá Koulutus!

Viimeiset mehut irti. Henkisesti valmistautuneena illan kypsyyskokeeseen näyttääkseen miten kypsänä sitä jo ollaan...

Kiitos Seisoo aina siellä lopussa. Tutkintopäällikkö, rehtori ja Helsingin insinöörien johto ojentamassa tutkintotodistusta valmistujaistilaisuudessa.

Alecin 22 lopputyövinkkiä onnistuneeseen lopputyöhön

Mieti lopputyöaihetta (harrastukset, kiinnostukset) jo koulun hakuvaiheessa
Korkeakouluopinnot kestävät yleensä 4-6 vuotta - yritä ihan oikeasti miettiä lopputyöaihetta(ita) jo ykkösvuonna ja kerää samalla taustamatskua siihen
Älä ei iha oikeasti jätä niitä kursseja niille viimeisille kuukausille! Se on aina kaikki pois siitä lopputyönkirjoittamisesta joka taas on valmistumisen kannalta kaikista tärkein asia! Lisäksi roikkuvat rästit aiheuttavat ekstrastressiä
Lopputyö on aloitettava viimeistään vikana lukuvuonna - huolehdi että kaikki kurssit sun muut tulee ihan oikeasti suoritetuksi deadlineen menneessä ennen valmistujaisia
Muista että lopputyö on julkinen. Se on mm. netissä kaikkien saatavilla ja toimii käyntikorttinasi koko loppuelämäsi - vaikka tulisitkin myöhemmin "paremmaksi kirjoittajaksi" tai "upeaksi tutkijaksi"
Jos et ota lopputyötäsi tosissaan, se välittyy kyllä sitä lukevalle. Potentiaalinen työnantaja tuskin kiinnostuu sinusta jos esim. jo alkuteksteissä on yhdys sana virheitä
Kuuntele lopputyöohjaajan ja erityisesti kielentarkastajan neuvoja hyvin tarkkaan! Viilaa tekstiä ja korjaa kirjoitusvirheet. Eivät he turhaan "nussi pilkkua". He saavat ohjaamisestasi ylimääräisen palkan, joten he on palkattu juuri sinua varten!
Muista asialliset ja monipuoliset lähdeviitteet ja viittaa tekstissäsi niihin! Älä käytä pelkkiä nettiosoitteita viitteinä, sillä se ei luo kovin uskottavaa kuvaa. Älä missään nimessä käytä mitään Wikipedia lähteinään (!!) - se on sitäpaitsi suurimmassa osassa oppilaitoksista kiellettyäkin, jopa peruskouluissa
Käytä mahdollisimman paljon kirjoja, haastatteluja ja muuta interaktiivista materiaalia lähteinään
Plaginointiin suhtaudutaan nykyään erittäin negatiivisesti ja kiinnijäämisestä seuraa aina jokin rangaistus. Yleensä koko lopputyö hylätään ja siihen päälle vielä (törkeysasteesta riippueen) joko varoitus tai määräaikainen erottaminen (!). Kiinnijääminen on todella noloa, siitä tulee merkintä ja kaiken lisäksi myös itse valmistuminen viivästyy. Oikeasti, tähän ei kannata lähteä. Jokainen joka on päässyt niinkin pitkälle, että on aloittanut tekemään lopputyötä, pystyy varmasti tekemään lopputyönsäkin täysin itse
Kun aloitat kirjoittamisen, laadi runko eli sisällysluettelon. Ideoi 4-6 pääkappaletta ja niihin vielä 3-5 alakappaletta. Pidä sisällysluettelosivun yhden A4-kokoisena. Toki jos kyseessä on pro gradu tai väitöskirja sisällysluettelo voi silloin olla jopa viisikin sivua!
Sitten se rankin työ: tekstiä, tekstiä, tekstiä. Muista merkata ne lähteet heti, ettet mene myöhemmin sekaisin. Lopputyön ei yhdessä yössä tee. Itselleni viisikin viikkoa teki tiukkaa. Eli kirjoittamisprosessi kestää kuukausia. Pää kylmänä, maltti on valttia!
Kirjoita, lue, kirjoita, muokkaa, lue, kirjoita
Panosta erityisesti: Johdantoon, Yhteenvetoon ja Tiivistelmään. Nämä ovat lopputyön tärkeimmät osat! Moni lukeekin lähinnä vain nuo kolme kappaletta - niistä on välityttävä kaikki olennainen ja mahdollisimman selkeästi!
Lopputyön tarkoitus EI OLE: kuvata, kertoa, esitellä, käydä läpi, selostaa VAAN: suunnitella, toteuttaa, uudistaa, rakentaa, tutkia, tehdä, selvittää, laatia
Lopputyö ei ole raportti! Se on: työ(projekti) + raportti
EI: kirjallinen osa tai teoriaosuus VAAN: lopputyöraportti
EI: soveltava osa tai käytännön osuus VAAN: lopputyö(projekti)
Muista seurata aktiivisesti kalenteria ja tulossa olevia deadlineja. Niitä ei kannata missata, sillä vaarana on valmistumisen siirtyminen!
Jos valmistut esimerkiksi kesäkuussa, on lopputyön täysin valmisversio palautettava yleensä jo huhtikuun puolessa välissä! Sitä ennen sekä kielentarkastaja että lopputyönohjaaja haluavat nähdä väliversioita - työn joutuu palauttelemaan 2-5 ihmiselle arvioitavaksi ainakin 3-10 kertaa ennenkuin pääse palauttamaan valmiin version lopputyöohjaajan luvalla. Muista myös tehdä itse valmistumisilmoituksen deadlineen menneessä!
Valmistumisprosessiin kuuluvat lisäksi: Kypsyysnäyte ja työn suullinen esittely. Huomaa että näilläkin on omat ilmoittautumisdeadlinet sen lisäksi että kyseisillä tilaisuuksilla on myös omat ennalta määritellyt päivämäärät!
Älä lannistu! :) Hyvin tehty työ palkitaan aina - ennemmin tai myöhemmin. Minulta voi kysellä apua, ja autan mielelläni. Tsempit!

Syysarkea 2014.

Loppuelämän arkea!

January 25, 2015

Metropolian Hallitus ♛

Metroplia Ammattikorkeakoulun hallitus @ Iris Flinkkilä, Alec A-style, Jarno Varteva.

Modernia hallitustyöskentelyä ja kokoustarjoilut. EI turhia lippulappuja!

Metropolia Ammattikorkeakoulun hallitustyöskentely on ollut antoisaa! Hallituksessa isui poikkeuksellisen mukava edustus, jonka kanssa yhteistyö on sujunut hyvin. Puheenjohtajana oli korkeakoulun rehtori-toimitusjohtaja Riitta Konkola.

Sain kunnian viettää kokoukset Bulevardin perinteikkäässä 1880-luvun rakennuksessa, joka rakennettiin vielä Aleksanteri II aikana. Rakastan Metropolian päärakennuksen arkkitehtuuria! Voisin ostaa kyseisen talon, kun Metropolia luopuu siitä noin kahden vuoden kuluttua. ;)

Metropolia Ammattikorkeakoulun päärakennuksen aula @ Helsinki, Finland.

Metroplia Ammattikorkeakoulun hallitus @ Iris Flinkkilä, Alec A-style, Jarno Varteva.

Metropolia Ammattikorkeakoulun päärakennuksen arkkitehtuuri on 1800-luvulta @ Helsinki, Finland.

Metropolia Ammattikorkeakoulun hallituskokouksen jälkeen @ Pekka Korhonen, Henri Kuitunen, Matti Oosi, Riitta Konkola, Iris Flinkkilä, Alec A-style, Elina Eriksson & Jorma Uusitalo.

Kokouskivaa.

Korkeakoulun rehtorin antama joululahja : 3.

Korkeakolu antoi minulle kieltämättä paljon. Opin hurjasti näissä tehtävissä. En jää siis tulevaisuudessakaan pulaan! Laaja-alaisuutta tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän, kun yrityksissä vallitsee yhä edelleenkin tehostamisen meininki.

En tässä nyt ala selostamaan mitä kaikkea hallituksessa tehdään, sen osaa varmasti päätellä ihan jokainen, että tämäntyyppisissä toimielimissä tehdään yleensä pitkäkantoisia koko taloa koskevia strategisia päätöksiä. Nauttikaa kuvista, niin minäkin paikan päällä tein! (;

January 16, 2015

Vuoden 2014 viimeiset

Metropolia Ammattikorkeakoulun hallitus @ Iris Flinkkilä, Alec A-style & Jarno Varteva.

Vuosi 2014 oli erittäin historiallinen. Yksi elämäni tärkeimmistä, sillä juuri alkannut kuluva vuosi pohjautuu täysin viime vuoden saavutuksiin. Toki taustalla on ollut vuosien työ, mutta korkeakoulututkintoni tuli kevät-talven kovan työn ja eritysesti syyskauden lopputyöprosessin ansiosta.

Vuosi 2014 on taatusti valmistumiseni vuosi, mutta kyllä samaisena vuonna tapahtui paljon muutakin uutta ja mielenkiintoista!

Päätin kokeilla poliittisia ulottuvuuksia, ja osallistuin lukuisiin Kokoomuksen - erityisesti kokoomusnuorten - tapahtumiin. Korostan tässä nimen omaan sanaa kokeilu, sillä olen yhä poliittisesti sitoutumaton, enkä näe poliitikassa olevan mitään yhteistä nykyisten intressieni kanssa. Mutta on ollut erittäin mielenkiintoista ja antoisaa tutustua uusiin ihmisiin, joiden elämä käytännössä pyörii täysin politiikan ympärillä. Nuo piirit ovat tosiaan avartaneet maailmankuvaani. Oli kiva vaihtelu!

Kokoomusnuorten After Work @ Pessi Marttunen, Emma-Stina Vehmanen & Alec A-style.

Löysin vuonna 2014 myös varsinaisen urallisen kiinnostuksen kohteen. Produktioiden ohjaaminen. Lopputyöaiheenikin valikoitui tältä sektorilta, vaikkakin enemmän konserttien näkökulmasta. Projektijohtaminen on myös yksi parhaimmista taidoistani työelämässä. Opiskelin Ranskassa juurikin projektinhallintaosaamista.

Tässä perustyylini syksynä 2014 ja salee myös talvi-keväällä 2015! @ Alec A-style.

Parin viikon Dubain matkani oli sekin mielenkiintoinen kokemus. Kyseessä oli ensimmäinen matkani Aasiaan, vaikkakin tarkemmin ottaen Dubai sijaitsee Lähi-Idässä. Anyway, en ole ennen käynyt Arabimaissa. Jälleen kerran osuva valinta ja mahtava kokemus joka avarsi jälleen maailmankuvaani! Japani, varsinaiset Aasian maat ja Etelä-Amerikka kiinnostaisivat! Ehkäpä Alec nähdään kyseisissä maissa tässä lähiaikoina. ;)

Dubai, UAE.

Lähes kuukauden matka Venäjän Uralille oli jännä koettelemus - matkustin silloin Pietarista Uralille vajaa 40 tuntia junalla yhteen putkeen per suunta! Neuvostojunissa ei ollut ilmastointia, ei suihkua tai muita nykymukavuuksia. Helteinen sää todellakin koetteli! Mutta, pääsin silloin pitkästä aikaa Moskovaan, jossa kävin viimeksi vuonna 2009 Euroviisuissa. Yleensä Pietari on ollut minulle synonyymi Venäjästä, tämä asetelma muuttui, sillä nyt myös Moskova on tullut tutuksi. Tämän vuoksi päätin viettää Uuden vuoden juurikin Moskovassa!

Luottamustoimet ja hallitustyöskentely ovat tulleet erityisen hyvin tutuiksi. Minut valittiin vuonna 2014 jälleen uusiin lautakuntiin aina Metropolia Ammattikorkeakoulun hallitukseen asti. Pääsin myös METKAn eli Metropolian opiskelijakunnan vaalilautakunnan varapuheenjohtaksi ja myös erään yhdistyksen hallituksen jäseneksi. Tärkeintä näissä oli siis kertynyt kokemus, jonka koen erittäin tärkeäksi tulevaisuuttani ajattellen.

METKAn yhteistyössä Haaga-Helian ja Laurean kanssa järjestämissä bileissä tapasi myös ylläriystäviä ;) aka TiSSi < 333 @ Alec A-style, Anna Tuomakova, Emil Eren Bulut & Petteri Lohivesi.

YAYAYAYA Party-Mode Alec A-style. Tässä taisi olla viime kevään jälkeen ainut kerta kun kävin clubilla! XD Prioriteetit pitää!

Vuonna 2014 olivat myös yhdet hautajaiset ja häät, eivät toki samana päivänä. Olen aiemminkin ollut vastaavissa tilaisuuksissa, mutta niistä ajoista oli aikaa, lähinnä kävin tuollaisissa skidinä. Kuitenkin, erityisesti hautajaiset ja nuoren kaverin kuolema pysäyttivät miettimään elämän menoa.

Sain kokea loppuvuonna myös vähemmän mielenkiintoisia tapahtumia. Nimittäin naapurini aiheuttama vesivahinko kalvaa edelleenkin, sillä remontin on tarkoitus valmistua vasta ensi viikoksi, jolloin pääsen muuttamaan takaisin kotiini! Vesivuoto tuli kyllä niin huonoon aikaan kuin olla ja voi - vain kaksi päivää ennen lopputyöni palauttamista. Siinä joulukuun alussa ennen joululomia oli tiivisti kaikkia muitakin tapahtumia, kuten insinöörityöesitys, valmistujaiset etc. Kaikesta olen aina selvinnyt ja tulen jatkossakin kyllä selviämään oli sitten kyse mistä tahansa ! :)

Hoodit @ Suvilahti, Helsinki.

Vuosi 2014 oli siis hyvin työntäytteinen. Paiskin kirjaimellisesti hommia tutkintoni ja lopputyöni eteen. Paikoin tuskaisaa aikaa. Tämän voi todeta aivan jokaikinen, joka on joskus tehnyt korkeakoululopputyötä. Tiesin kuitenkin kaiken työn ja tuskan keskellä sen, että tilanteeni tulisi olemaan helpottuneempi heti kun olisin saattanut kouluni loppuun. Juuri tämä motivoikin keskittymään pelkästään opiskeluun kaiken muun kustannuksella! Sosiaalinen elämänikin meni prioriteeteissa vasta sijalle #3.

Vuosien opiskelupaine on nyt ohi. Tämän uuden ideologian kanssa on opittava elämään, koska ei se hetkessä muutu kun koko 2000-luku on käytännössä mennyt koulujen parissa. Itseni tuntien, kuluva vuosi 2015 menee aikalailla itsetutkiskelun parissa. Eli en ole ihan heti huomenna muuttamassa Kalasatamasta Hollywoodiin. ;) Uudet tuulet kuitenkin puhaltavat ja lujaa, toivottavasti ei hyytävästi!

December 28, 2014

Jari Sillanpää ♫ Liekeissä Suomen kiertue ♫

JARI SILLANPÄÄ LIEKEISSÄ BOOM

Nih. EI tuhoaville asiakkaille siis.

Konserttien lopussa tunnelma oli katossaan. Yleensä yleisö blokkasi siinä vaiheessa osan kameroista, joten käytössä olivat vain lavan kamerat @ Jari Sillanpää liekeissä suurkiertue.

ZOOM ZOOM KABOOM! Monikameratuonanto on muuten vaativaa hommaa. Vaatii visuaalista silmää ja nopeaa reakatiokykyä!

Jari Sillanpään Liekeissä suurkiertue oli enemmän kuin mahtava kokemus! Siltsun mukana oli myös 10-henkinen orkesteri ja lämppäribändinä Neljän suora.

Olin syksyn 2013 niin kiinni koulujutuissa, etten päässyt loppuvuoden aikana lainkaan ulkomaille. Sen sijaan tämän kiertueen vuoksi pääsin kuitenkin matkustelemaan Suomen sisällä ja tämähän oli uniikkikokemus. :)

Kiertue painottui sopivasti viikonloppuihin (yleensä kiertueet kestävät viikkoja putkeen), joten kävin arkisin ihan normisti luennoilla ja kokeissa ja viikonloput sitten tien päällä! Pyörähdin niinkin eksoottisissa kohteissa kuin Kuopio ja Seinäjoki! Tuli käytyä pitkästä aikaa myös Kouvostoliitossa. Postaus on jäänyt hieman rästiin raskaiden koulukiireiden vuoksi, ensiksi varsinaiset koulujutut... sitten lopputyökiireet... Ja tässä on ollut kuitenkin sen verran kuva- ja videomatskua, että niiden läpikäyminen ja työstäminen on vienyt kirjaimellisesti aikaa, etenkin kun kiertue kesti noin 10 viikkoa! Parempi nyt kuin ei milloinkaan. (; Pääsin tosin jo tuolloinkin postailemaan yhden postauksen aiheesta. Postauksia tuli tiuhaan muualle SoMeen; FB, twitter, Instagram. Joten kannattaa todellakin seurata muualla. (; Nauttikaa!

Jasi Sillanpää Liekeissä 2013 Tour Map.

Kouvolan jäähalli on viileä paikka. Tuulahduksen Kouvostoliiton 70-luvun henegestä pääsi tuntemaan nahoissaan asti.

Muutaman tuntia ennen konsertin ovien aukeamista @ Jari Sillanpää, Kouvolan jäähalli.

Menoa ja vipinää! Tässä on yleisön määrän perusteella nähtävästi taukoa vielä sellainen 5min jäljellä @ Jari Sillanpää, Kouvolan jäähalli.

Kouvostoliiton tunnelmia. Hotellihuone oli upean glamourinen, käytössämme oli mm. aito kuvaputki-TV ja kaupunkinäköalat! o/

Kellon ollessaa siinä 1AM pystyi hallin lattioilta bongaamaan janoisimpien kurkunkostukejäämiä.

Ruokatarjoilut olivat kiertueella hyvin vaihtelevia. Itä-Suomen ruokatarjonnasta tuli Inttisafka mieleen. Kun taas Turkkusessa voitiin puhua suorannaisesta yleellisyydestä!

Olin kiertueen videotiimissä, tuotin mm. livekuvaa lavan Screeneihin (Led Wall)! Pääsin tekemään jälleen jotakin entuudesta tuntematonta. Viihdemaailman koukeroistahan minulla on vuosien kokemusta, mutten ole itse koskaan ennen livelähetyksiä päässyt tuottamaan. Innostukseni alasta ulottui jopa lopputyöhöni saakka! Sen verran antoisaa tuo oli. En voisi kuitenkaan nähdä itseäni tekemässä uraa kuvaajana. Tuo kokemus ja taito on kuitenkin tärkeä mm. produktioiden tuottamisessa ja ohjaamisessa. Olen tällä hetkellä kiinnostunut ja innostunut nimen omaan ohjaamisesta.

Kiertuearki oli hyvin hektinen. Tämä ei tullut yllätyksenä, päinvastoin, yllätyin ettei keikat olleetkaan niin rankkoja kuin mitä ne olivat Dismantledin kiertueella pari vuotta sitten Yhdyvalloissa. Lähdimme Helsingistä yleensä torstaina tai perjantaina ja palasimme sunnuntai-iltana takaisin. Jouduin tosin skippaamaan osan keikoista, jotka olivat keskellä viikkoa. Hallikeikkoja oli ylensä kaksi per viikonloppu!

Tapasin myös ystäviäni ympäri Suomen, sen veraan kun pystyin ja jaksoin, aikataulut olivat meinaa tiukkoja. Med. Kristina Vepsäläinen @ Kuopion yöelämä. Huom. suoraan duunivaatteissa!

Kuopissa meno oli aika kova verrattuna muihin konserttipaikkoihin! @ Jari Sillanpää, Kuopion jäähalli.

Kuopion jäähalli edusti perinteistä suomalaista 70-luvun halliarkkitehtuuria.

Konsertin esivalmistelut @ Jari Sillapnpää, Kuopion jäähalli.

Pääsin tutustumaan työssäni myös ohjaamiseen, joka tuli minulle paremmin tutuksi vasta viime keväänä.

Yritin nukkua autossa, sillä sen verran energiaa nämä keikkailut vaativat. Aina kun pystyi hereillä saattoi ikkunasta bongata jänniä juttuja! Ohessa Kouvolan lakupiippu ja traktori.

Matka oli kaikista rankin, sillä auto jolla kuljimme keikoille oli niin huonossa kunnossa, ettei siinä ollut kunnon lämmitystä. Vaikka otin tämän takia seuraaville kiertueille enemmän päällysvaatetta mukaani, niin tärisin matkoilla kylmyydestä! Välimatkat olivat muuten pitkiä ja marraskuu oli hyytävää aikaa erityisesti mitä pohjoisemmaksi mentiin. Se kun jäädyin valmiiksi jo matkoilla, ei yhtään rentouttanut saapuminen määränpäähäänkään! Nimittäin hallikeikathan olivat kirjaimellisestikin jäähalleissa, ja konsertit pidettiin suoraan jään päällä! Siinä välissä oli vain kumimatto... siinä sitten taas mentiin hyisissä tunnelmissa koko loppupäivän. Lappeenrannan jäähalli oli kyllä kokemus. Onkohan sitä kertaakaan rempattu 70-luvun jälkeen? XD Seuraavan päivän Turun Logomo oli kuin olisimme saapuneet eri plaanetoille! Logomo kun on erittäin moderni ja viimeistelty. Hotellissa ei sitten tarvinnut enää paleltua. : 3

Lappeenrannan keskusta.

Lappeenrannassa tarjolla oli perinteistä naposteltavaa. Sipsejä en syö, ja pullaakin vältän sen verran kuin pystyn, mutta noi liigakarki omomomom < 3

Lappeenrannan jäähalli taisi olla yksi karuimmista. Kylmää oli! 70-luvun rakennusta ei ole taidettu koskaan rempata, sennäköisiä olivat huoneet ja yleinen habitus. Jääpaloja oli joka paikassa! @ Jari Sillanpää, Lappeenrannan jäähalli.

Sound-Check. Loppuviilausta menossa @ Jari Sillanpää, Lappeenrannan jäähalli.

Tässä minuuttia ennen konsertin alkua @ Jari Sillanpää, Lappeenrannan jäähalli.

Taisin olla tuona viikonloppuna kuumeessa, ja sen päälle tuo armoton kylmyys, volá! En ihan edustavimmassa kunnossa tuossa ole, mutta kun kuvia ei kiertueelta kauheesti tullut itsestään otettua (ei vaan ehtinyt) niin parempi nämä muutamat kuin yhtään! (;

Vastasimme omassa tiimissämme videprojisoinnista. Eli rakensimme myös tarvittavat työpisteet, vedimme kaapelit ja säädimme screenien kuvat. Tästäkin huolimatta olimme hyvissä ajoissa paikalla, sillä tekniikkaan kuuluu että se voi välillä pettää, jolloin on osattava tehdä kompromisseja. Muu tuotantoväki aloitti duunit jo 7AM ja työpäivät ovat yleensä loppuneet siinä 2-3AM. Eli yöunet ovat olleet todella lyhyitä! Oli meilläkin monesti aikaisia herätyksiä, esim. Kouvolasta piti lähteä kiiren vilkkaan heti aamutuimaan, jotta olisimme Kuopiossa aikataulunmukaisesti. Jouduin uhrautumaan kiertueella ihan kirjaimellisesti, nimittäin olin eräänä viikonloppuna flunssakuumeessakin mukana, koska muutoin tuotantoryhmä olisi ollut kirjamellisestikin pulassa ilman minua. Olen tunnetusti tunnollinen vastuunkantaja!

Nojoo, tuotantotiimi oli mukava ja ennen kaikkea itse artistit! Läppä lensi ja juttu skulasi. Työnteko olisi tällaisissa paineissa suorastaan mahdotonta jos työilmapiirissä olisi jotain ongelmaa! En ole ennen kiertuetta Jaria koskaan tavannut, ja täytyy myöntää että oli mukava kaveri.

Siltsun musiikki ei koskaan kuulunut musiikkivalikoimaani, mitä nyt ala-asteella opettajat soittivat välillä Pariisi-Helsinkiä yms. XD Konserteissa Jarin biisit tulivat kyllä aika nopeastikin tutuiksi. Täytyy myöntää, että opin myös tykkäämään Siltsun musiikkituotannosta! Osasin ennakoida esityksiä ja niitten kulkua juurikin biisien avulla. Jari on tosin poikkeuksellisen lahjakas artisti, sillä hänellä on tapana improvisoida esityksiään, eli jokainen esitys oli täysin uniikki. Lavanliike ja kamerakatse eivät tuottaneet Jarille mitään ongelmaa - tästä tunnistaakin aidon tähden!

Pitkä oli ajomatka Lappeenrannasta Turkkuseen. Tässä Turun alkuperäisiä kauppakeskuksia "Manahttan".

Turun Logomo poikkesi hallikeikoista erikoisella tavalla, sillä se ei ollut halli vaan konserttisali. Siksipä paikka oli ahdas, mutta erittäin moderni, erityisesti Backstage-tilojen osalta! Myös tarjoilu oli hyvä! Kuten moni tietää, kuuluu Turku muutenkiin etupiiriini, Turku-läppää kyllä lentää, mutta tykkääm paikasta ja ihmisistä!

Tässäpä voitte tehdä omat johtopäätöksenne tarjoiluista esim. Kouvostoliiton tarjoiluun.

Enemmän ammattikuvaa (;

Konsertin alkua @ Jari Sillanpää, Turku Logomo.

Konsertin loppua @ Jari Sillanpää, Turku Logomo.

Juup. Turku oli kiertueviikonlopun viimeinen konsertti. Tuontatoväki hajaantui silloin aika tasaisesti; Jari lähti keikkabussilla Stadiin, muuta omilla autoilla koteihinsa (ympäri Suomea) yms. Päätin itse jäädä Turkuun, ja vietimme mukavan loppuilla Aleksin kanssa, joka tuli hakemaan minut! Lähdin jo aamuyödösällä Stadiin, koska maanantaina oli tärkä luento! Ainiin tuo bussikin hajosi kesken matkan, jouduimme vaihtamaan toiseen! XD Seikkailua oli tuo päivä täynnä ;D

Kiertueet tarjosivat monia ulottuvuuksia, nimittäin itse työkokemuksen lisäksi; uusia ja mielenkiintoisia kontakteja niin tekniikan väestä kuin artisteista, kiertuearkea, uutta perspektiiviä Sisä-Suomesta ja paljon muuta. Erityisen kiva lisä kiireisen kouluarjen keskelle oli juurikin matkustelu eri puolelle Suomea!

Latest News

Haku